Maatalouspolitiikka

Maatalouspolitiikka

Maatalouspolitiikan voidaan määritellä koostuvan maatalouteen vaikuttavista hallituksen toimintalinjoista ja toimenpiteistä. Suomen maatalouspolitiikan perustana on toiminut Euroopan unionin yhteinen maatalouspolitiikka siitä lähtien, kun maamme liittyi EU:n jäseneksi. Tässä osiossa käsitellään Suomen ja EU:n nykyistä maatalouspolitiikkaa, ei sen historiallisia vaiheita eikä myöskään maatalouspolitiikkaa muualla maailmassa.

Suomi ja EU:n yhteinen maatalouspolitiikka

”Suomelle on tärkeää ylläpitää monipuolista ja monimuotoista maataloutta maan eri osissa, kehittää maatalouden rakennetta kestävällä tavalla kilpailukykyisemmäksi, huolehtia ympäristön hyvästä tilasta ja eläinten hyvinvoinnista sekä tasapainoisesta alueellisesta kehityksestä.” Näin linjaa Maa- ja metsätalousministeriö verkkosivuillaan -> http://mmm.fi/ruoka-ja-maatalous/politiikka/maatalouspolitiikka . EU:n yhteisen maatalouspolitiikan tavoitteena on kehittää maataloustuotantoa tasapainoisesti huolehtien samalla ympäristön ja eläinten hyvinvoinnista sekä maaseudun elinvoimaisuuden säilymisestä.

EU:n yhteinen maatalouspolitiikka tarkoittaa käytännön tasolla maataloustukijärjestelmää, jonka vuosibudjetti on noin 50 miljardia euroa eli lähes puolet EU:n koko budjetista. Alun perin järjestelmän tarkoituksena oli kehittää Euroopan markkinat omavaraisiksi, mutta nykyisin sillä pyritään maataloustuotteiden tuottamiseen tarpeita vastaavasti. Maataloustuotteiden hinnat on alennettu maailmanmarkkinahintoja myötäillen, ja EU:n viljelijöiden tulotasoa pyritään pitämään yllä tulotuen avulla. Saadakseen tukea viljelijän on noudatettava yhteisiä määräyksiä, jotka koskevat muun muassa elintarviketurvallisuutta, eläinten hyvinvointia ja ympäristön suojelua.

Suomen tukijärjestelmät ja -muodot noudattelevat muiden EU-maiden vastaavia systeemejä. Lisäksi maataloustuottajille maksetaan meillä täydentäviä kansallisia tukia komission hyväksymissä rajoissa.

EU:n maatalouspolitiikkaa on uudistettu useaan otteeseen, viimeksi vuoden 2015 alussa. Uusia painopisteitä ovat uudistuksen myötä nyt ympäristöystävällisemmät viljelymenetelmät, innovointi, tutkimus ja tietämyksen levittäminen, oikeudenmukaisempi tukijärjestelmä ja viljelijöiden aseman vahvistaminen elintarvikeketjussa.

Maataloustukijärjestelmät Suomessa

EU:n maataloustukijärjestelmät ovat CAP-tulotuki, epäsuotuisten maatalousalueiden luonnonhaittakorvaus sekä ympäristötuki. Suomen omia kansallisia tukia ovat näiden lisäksi pohjoinen tuki, Etelä-Suomen kansallinen tuki, luonnonhaittakorvauksen kansallinen lisäosa sekä investointituet ja varhaiseläkejärjestelyt. Suomi on jaettu seitsemään alueeseen, joiden avulla tuet kohdistetaan.

CAP (Common Agricultural Policy)

Tämä tuki koostuu tuotannosta irrotetusta tulotuesta ja tuotantoon sidotusta osasta. Tuen saamiseksi pellot on pidettävä hyvässä viljelykunnossa ja huolehdittava eläinten hyvinvoinnista ja ympäristön tilasta.

Luonnonhaittakorvaus

Tällä tuella pyritään turvaamaan maataloustuotanto ja maaseudun elinvoimaisuus EU:n alueilla, jotka on luokiteltu maataloudelle epäsuotuisiksi.

Ympäristötuki

Ympäristötuen avulla vähennetään vesistöille ja ilmastolle haitallisia päästöjä ja ylläpidetään luonnon monimuotoisuutta ja maaseutumaisemaa. Kun viljelijät sitoutuvat näitä asioita edistäviin toimenpiteisiin, tuotanto saattaa vähetä ja kustannukset nousta. Tuen tarkoitus on kompensoida viljelijälle aiheutuneita tulonmenetyksiä.

Pohjoinen tuki

Tämä tuki sisältää maidontuotannon tuen, kotieläinten määrään ja viljelyalaan perustuvat tuet, kasvihuonetuotannon tuen, puutarhatuotteiden, metsämarjojen ja sienten varastointituen sekä poronhoidon eläinkohtaisen tuen.

Etelä-Suomen kansallinen tuki

Suomen pitää neuvotella EU-komission kanssa määrävälein Etelä-Suomen kansallisen tuen käyttämisestä.

Luonnonhaittakorvauksen kansallinen lisäosa

Tämä tuki perustuu peltopinta-alaan ja koskee koko maata.

Investointituet ja varhaiseläkejärjestelyt

Näillä tuilla edistetään maatilayritysten koon kasvua ja nuorten viljelijöiden tuloa alalle. Ikääntyneet viljelijät voivat luopua tilasta tai tuotannosta ja päästä varhennetulle eläkkeelle.

Tilastotietotoa EU:sta ja Suomesta

Koko EU:ssa arvioidaan olevan noin 12 miljoonaa maatilaa. Maa-, metsä- ja kalatalous sekä metsästys työllistävät runsaat 12 miljoonaa ihmistä. EU-maiden pinta-alasta maaseutua on vajaat 60 prosenttia.

Suomessa on yli 50 000 maatilaa, joiden keskimääräinen viljelypinta-ala on noin 43 hehtaaria. Maa- ja puutarhatalous työllistivät vuonna 2013 maassamme runsaat 151 000 ihmistä, joista valtaosa oli viljelijöitä tai heidän perheenjäseniään. Tiloista lähes 90 prosenttia kuuluu EU:n hyväksymään maatalouden ympäristöohjelmaan.

Vuonna 2014 suomalaisten maatilojen kannattavuuskerroin oli keskimäärin 0,39. Tämä tarkoittaa, että tilalle jäävät tulot kattavat vain 39 prosenttia viljelijälle kuuluvasta tuntipalkasta ja pääoman korosta. Maksuvalmiusongelmia onkin kertynyt useille tiloille. Maatalouden tuottajahintaindeksi on ollut laskussa vuodesta 2013.