Maatalouden ympäristövaikutukset

Maatalouden ympäristövaikutukset

Maanviljely on koko historiansa ajan vaikuttanut vahvasti ympäristöön. Aikoinaan harjoitettiin kaskiviljelyä, jossa metsä raivattiin ja jäljelle jääneet risut ja aluskasvillisuus poltettiin, jotta saatiin tuhkan ravitsemaa viljelymaata. Muutaman vuoden jälkeen ravinteet oli käytetty ja pelto hylättiin. Näin syntyivät ahot, ja samalla vähenivät Suomen vanhat metsät eri kasvilajeineen. Syntynyt uusi elinympäristö puolestaan suosi uusia avomaiden lajeja.

Maanviljelykseen liittyvä maan muokkaus on edistänyt monien muidenkin kuin viljelykasvien kasvua. Peltojen lannoitteet leviävät helposti läheisiin vesistöihin ja muualle ympäristöön, missä ne vaikuttavat muidenkin kuin viljakasvien rehottamiseen. Joidenkin viljelykasvien siemeniä ja joukkoon eksyneitä muiden kasvien siemeniä on aikojen saatossa levinnyt ympäristöön niin laajalti. Näin ovat yleistyneet Suomen luonnossa esimerkiksi timotei ja ruiskaunokki.

Maatalouden vaikutukset näkyvät myös eläimistössä. Kun alueella viljellään kukkivia ruohoja, ne vetävät puoleensa niitä hyödyntäviä hyönteisiä. Ketjuun liittyvät pian esimerkiksi hyönteisiä syövät linnut. Maatilan rakennukset ja piha sopivat asuinpiiriksi paitsi niille myös hiirille, rotille, myyrille ja lepakoille.

Tehomaatalous köyhdyttää lajistoa esimerkiksi salaojitetuin pelloin. Ojien pientareilla viihtyvät lajit katoavat. Rikkakasvien ja tuholaisten kemiallinen torjunta vaikuttavat samalla tavalla, sillä ne tuhoavat muitakin lajeja kuin niitä, joista on tarkoitus päästä eroon.

Nykymaatalous, kestävä kehitys ja vastuullisuus

Länsimaisessa nykymaataloudessa pyritään tehokkaaseen tuotantoon, mutta samalla välttämään kohtuuttomia ympäristöseuraamuksia. Kestävä kehitys tarkoittaa haitallisten vesistö- ja ilmastovaikutusten minimointia sekä luonnon monimuotoisuuden vaalimista. Samalla hoidetaan myös kulttuurimaisemaa. MTK:n mukaan ”Kestävä maa- ja metsätaloustalous hoitaa pellot ja metsät siten, että maa säilyy viljavana ja metsät tuottavina yli sukupolvien.”

Suomalainen maatalous seuraa ympäristöasioissa EU:n linjauksia ja tavoitteita.

Ilmastovaikutukset

Ilmaston lämpenemiseen vaikuttavista kasvuhuonekaasupäästöistä maatalouden osuudeksi maailmassa arvioidaan vajaa neljännes. Suomessa vastaava osuus on 20 prosenttia. Maatalous, metsät ja muun maankäyttö ovat kuitenkin ainoa sektori, joka on pystynyt vähentämään päästöjä viimeisen vuosikymmenen aikana. Vähennys on saatu aikaan tehokkaammalla metsien käytöllä, metsittämisellä ja metsien hävitystä vähentämällä.

Suomessa metsät toimivat ilmastolle haitallisten päästöjen vastapainoksi merkittävänä hiilinieluna. Lisäksi kasvit sitovat hiiltä myös pelloilla. Maailman ruokajärjestö FAO:n mukaan ilmastoälykäs maatalous tarkoittaa ruoantuotantoa, jossa hyväkuntoinen pelto tuottaa mahdollisimman hyvän sadon.

Vesistövaikutukset

Maatalouden haittavaikutukset vesistöihin koostuvat ns. hajakuormituksesta, jota on vaikea hallita tehokkaasti. Tämä tarkoitta esimerkiksi monista eri paikoista pelloilta ojiin ja siitä edelleen vesistöihin kulkeutuvaa ravinnevirtaa. Jokaiselle ojalle ei voida rakentaa puhdistamoa, vaan järkevämpää on keskittyä pitämään ravinteet pelloilla.

Suomessa maataloutta on jo kehitetty vesistöystävällisempään suuntaan ja työ jatkuu. MTK listaa vesien suojelun kulmakiviksi pellon kasvukunnosta huolehtimisen, kasvien tarpeen mukaisen lannoituksen, lannan ravinteiden täysimääräisen käytön, kasvipeitteisyydestä huolehtimisen ja ravinnetaseiden käytön aputyökaluna.

Luonnon ja maaperän suojelu

Maatalous kuuluu elinkeinoihin, jotka vaikuttavat osaltaan luonnon monimuotoisuuden kapenemiseen ja lajien vähenemiseen. Maataloudessa kuten kaikessa ympäristöön vaikuttavassa toiminnassa on nykyisin otettava huomioon EU:n luonto- ja lintudirektiivien suojelusäännökset.

Suojeluvelvoitteet voivat koskea eri eliölajeja, mutta lisäksi suojelun kohteena voivat olla yksilöidyt pienialaiset alueet. Tällaisia ovat muun muassa pähkinäpensaslehdot, tervaleppäkorvet, luonnontilaiset hiekkarannat, merenrantaniityt, hiekkadyynit, katajakedot, lehdesniityt ja avointa maisemaa hallitsevat isot yksinäiset puut ja puuryhmät.

Tärkeä suojelukohde on myös maaperä. Esimerkiksi maan liiallista tiivistymistä ihmisen toiminnan vaikutuksesta on vältettävä, koska muutoin kasvien juuristo ja kasvu heikentyvät. heikot kasvit käyttävät huonosti niille annettuja ravinteita, joiden huuhtoutumisriski ja siten myös haitalliset ilmastovaikutukset kasvavat. Myös uuden pellon raivaaminen ja metsien maankäytön muutokset voivat kiihdyttää ilmastonmuutosta. Lisäksi haitallisten aineiden ja esimerkiksi puhdistamolietteen pääsy pilaamaan maaperää pitää estää.

Kasvinsuojeluaineita levitetään tiettyjen eliöiden torjumiseksi, mutta niistä voi olla haittaa monille muillekin, myös maaperän eliöille. Siksi onkin tärkeää, että torjunta-aineita käytetään vain todettuun tarpeeseen ja käyttöohjeiden mukaisesti. Kaikenlaisten ympäristöriskien minimointi on maataloudessa elintärkeää kestävän kehityksen kannalta.