Yleistietoa maataloudesta

Mitä on maatalous?

Maataloustuotanto on toinen ihmiskunnan tärkeimmistä ravinnonlähteistä (kalastuksen ohella). Maataloudessa tuotetaan ruokaa ihmisille, rehua eläimille ja muita kasvinkasvatuksen tuotteita sekä kasvatetaan karjaa.

Maatalous muodostuu maanviljelystä ja karjanhoidosta. Maanviljely tuottaa kasviravintoa ihmisille ja kotieläimille sekä kuitukasveja erilaisiin tarkoituksiin. Karjanhoito tuottaa lihaa, maitotuotteita, munia, nahkaa ja villaa. Maanviljely ja karjanhoito linkittyvät tiiviisti yhteen, sillä suurin osa lihasta tuotetaan maanviljelyn kasvattamalla rehulla. Pelkkä laiduntaminen ei riitä palvelevaan lihantuotantoeläinten ravintotarvetta.

Viljelykasveja maailmassa on nykyään yli 300, mutta näistä laajempaa merkitystä on noin kymmenellä. Tärkeimpiä ovat viljakasvit, erityisesti kaura, ohra, maissi, riisi ja vehnä. Herneitä ja papuja kasvatetaan saman tyyppisillä tekniikoilla ja alueilla, vaikka ne eivät kuulukaan viljakasveihin. Nurmi- ja heinäkasveja viljellään rehuksi ja ne kuuluvat viljojen kanssa samaan heimoon.
Lisäksi maataloudessa kasvatetaan hedelmiä, erityisesti subtrooppisilla ja trooppislla alueilla, kuitukasveja kuten puuvillaa, juuttia ja pellavaa sekä öljykasveja kuten soijaa, maapähkinää ja rypsiä.

Karjataloudessa kasvatetaan ja hoidetaan maitotuotteita tuottavaa lypsykarjaa sekä lihakarjaa. Alueellinen ilmasto vaikutta karjatalouteen vähemmän kuin viljelyyn. Lypsykarjanhoito keskittyy alueille, joissa väestötiheys on riittävä ja kuljetusmatkat siten sopivan lyhyet maidon säilymistä ajatellen. Lihakarjaa voidaan kasvattaa sellaisilla alueilla, joiden maa ei sovellu kasvinviljelyyn.
Lihan lisäksi samalla tuotetaan muun muassa vuotia, villaa ja lantaa polttoaineeksi sekä lannoitteeksi. Siipikarja tuottaa lihan lisäksi munia.

Maatalouden historiaa

Nykytiedon mukaan maanviljely alkoi kehittyä samoihin aikoihin eri puolilla maailmaa, muun muassa Lähi-Idässä, Kiinassa, Väli-Amerikassa, Pohjois-Amerikan itäosissa ja Uudessa-Guineassa. Esimerkiksi Lähi-Idässä ohra- ja vehnäheinät sopeutettiin viljelyyn noin vuosina 9000-7000 eaa. Lammas ja vuohi sekä sittemmin sika ja nauta kotiutettiin samoihin aikoihin. Vastaava kehitys tapahtui myös Turkissa.

Riisin ja hirssin domestikaatio sekä sian, naudan ja vesipuhvelin kesyttämine ajoittuivat Kauko-Idässä viimeistään vuoden 5000 eaa paikkeille. Maanviljely ja karjanhoito levisivät Eurooppaan Välimeren rannikkoa pitkin sekä Balkanin kautta Tonavan varsia pitkin noin vuosina 4000-5000 eaa. Suomessa ensimmäinen viljakasvi oli tattari noin 5300 eea. Ohran viljely alkoi täällä noin tuhat vuotta myöhemmin.

Maatalous kasvoi voimakkaasti Euroopassa vuosien 1690 ja 1800 välillä tuotannon tehostuessa menetelmien ja tietämyksen kehittyessä. Sivistyneistä kiinnostui maataloudesta ja harrasti sitä omaksi huvikseen. Uudet keksinnöt kuten kylvökone, kääntöaura, puima kone ja niittokone, veivät maataloutta nopeasti eteenpäin. Tehostunut viljely tuotti paitsi ihmisravintoa myös rehua entistä enemmän, mikä tehosti karjankasvatusta.

Entistä voimakkaampi koneellistumine n alkoi 1800-luvun Yhdysvalloissa, jossa oli pula työvoimasta. Höyrylaivat ja junat vaikuttivat olennaisesti viljan maailmankaupan laajenemiseen 1800-luvun lopulla, jolloin kehitettiin myös ensimmäiset leikkuupuimurit ja separaattorit maidon käsittelyyn.

Charles Darwinin ja Gregor Mendelin työt loivat teoreettisen pohjan kasvien ja karjan jalostukselle. Keinosiemennys kehitettiin 1910-luvulla Venäjällä, ja Eurooppaan se levisi parikymmentä vuotta myöhemmin. Jalostuksella ja jo 1800-luvun puolivälissä keksityllä keinolannoituksella maatalouden tuotanto saatiin kasvamaan merkittävästi.

Edellä kuvattu kehitys on mahdollistanut koko ihmiskunnan kasvun nykyiselle tasolle.

Maatalous nyky-Suomessa

Maatalousmaan osuus Suomen pinta-alasta on noin kahdeksan prosenttia, ja peltoa maassamme on noin 2,3 miljoonaa hehtaaria. Maatiloja meillä on yli 50 000, ja niiden keskipeltoala on noin 43 hehtaaria. Tilojen määrä vähenee ja pinta-ala on kasvussa kannattavuuspaineiden takia. Lähes 90 prosenttia tiloista on edelleen perheviljelmiä.

Ilmasto-olojemme takia meillä menestyvät parhaiten lyhyen kasvukauden viljelykasvit ja lajikkeet. Tärkeitä viljelykasveja ovat erityisesti nurmikasvit, ohra ja kaura. Maatiloista reilusti yli puolet on keskittynyt viljanviljelyyn ja muuhun kasvinviljelyyn. Seuraavaksi suurin osuus maatilojen tuotantosuunnista on lypsykarjataloudella. Viljatiloja on eniten Varsinais-Suomessa ja Etelä-Pohjanmaalla, lypsykarjatiloja puolestaan Pohjois-Pohjanmaalla ja Pohjois-Savossa. Lisäksi Suomessa harjoitetaan kasvihuonetuotantoa, avomaantuotantoa, lihan- ja siipikarjan sekä munien tuotantoa. Osa maatiloista on luokiteltu nimikkeellä muu laidunkarja ja sekamuotoinen.

Maatalous on tärkeä osa Suomen elinkeinotoimintaa

Ville Veräjä 

Tämän sivuston koostaja

Tämän sivuston sisällön kokoaja on suomalaiselta maatilalta oleva nuori mies, joka on työskennellyt maanviljelyn parissa myös muualla Euroopassa ja sittemmin kouluttautunut kaupalliselle alalle. Nykyisin hän työskentelee nettikasinobisneksen parissa ja vastaa ilmaista pelirahaa -tarjouksista, mutta maatalouteen liittyvät asiat muodostavat edelleen tärkeän mielenkiinnon kohteen ja harrastuksen.